Viidennellä luentokerralla käsittelimme kulttuurien johtamista sekä kestävää johtamista. Lisäksi tämän kertaisella luennolla K-Market Neulamuikun kauppias Sirpa Karppi kertoi vastuullisuudesta Keskolla. Kulttuurilla tarkoitetaan tietoa, jonka avulla voidaan tulkita ympärillä olevaa maailmaa erilaisten merkityksien, kielien, symbolien ja artefaktien kautta. Normit taas ovat epävirallisia sääntöjä ja oletuksia, joita yleisesti noudatetaan. Normit ja ydinarvot ovatkin yleensä laajasti jaettuja.

Organisaatiokulttuuri viittaa jäsenien tavanomaisiin tapoihin tehdä päätöksiä ja esitellä itseään muille. Se myös sisältää organisaation yhteiset perusolettamukset, arvot ja uskomukset. Kulttuurin tasot voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen taso, artefaktit, ovat fyysisiä ominaisuuksia, kuten vaikkapa kalusteet. Toisella tasolla ovat kannetut arvot, eli esimerkiksi sosiaalisen ryhmän pysyvät uskomukset asioista. Kolmannella tasolla taas ovat perusolettamukset, kuten kulttuurin ydin. Siellä on siis tiedostamattomia, abstrakteja ”kehyksiä”, jotka muuttavat alitajuntaisesti arvoja ja artefakteja.  Nykyisin yhä useampi työntekijä valitseekin työpaikkansa omien arvojensa mukaan, ja onkin tärkeää, että työntekijän ja yrityksen arvot kohtaavat. Rekrytoijan kannalta tällaisen työnhakijan tunnistaminen on kuitenkin hankalaa. Organisaatiokulttuuria voidaan tehdä läpinäkyvämmäksi virallisten ja epävirallisten väylien kautta. Organisaatiokulttuuri onkin identiteetin lähde, joka ylläpitää sosiaalisen järjestelmä tasapainoa ja tuo merkityssisältöä.

Yhdentymisnäkökulman mukaan on olemassa vahva ja yleisesti hyväksytty kulttuuri, jossa vallitsee laaja yksimielisyys hyväksytyistä arvoista. Sen mukaan nimenomaan integroitu kulttuuri johtaa suorituskykyyn, ja yhdentymisnäkökulmaa voidaan tutki kvantitatiivisilla menetelmillä. Vastapanona yhdentymisnäkökulmalle voidaan puhua erottamisnäkökulmasta, jonka mukaan normaalitilanteessa vallitsee useita kulttuureita, jotka eivät ole pysyviä. Pirstaleisuuden näkökulman mukaan kulttuurit ovat pirstaleisia, epävakaita ja tilapäisiä. Niiden tutkiminen vaatiikin mm. syvähaastattelua ja muita syvällisiä tutkimusmenetelmiä.

Etiikka pohtii oikeaa ja väärää. Normatiivinen etiikka etsii keinoja arvioida, ovatko liiketoimintakäytännöt oikeita vai vääriä. Kuvaileva etiikka taas ei etsi niinkään normatiivisia ohjeita, vaan tarkkailee mitä oikeasti tapahtuu. Yrityksen yhteiskuntavastuun mukaisesti yritykset voivat pyrkiä eettisyyteen vapaaehtoisesti sisällyttää yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia liiketoimintaansa. Lisäksi voidaan puhua yritysten vihertymisestä, jolla tarkoitetaan yritysten prosessia omaksua vihreitä periaatteita ja käytäntöjä mahdollisimman monesta näkökulmasta. Ainakin oman näkemykseni mukaan yrityksen ainoa tehtävä ei ole tuottaa omistajilleen voittoa, vaan sen tulee myös hyödyntää eettistä johtamista liiketoiminnassa. Tulevaisuudessa myös eettisen johtamisen merkitys korostunee. 

-Johanna