Videoluennolla Joensuusta Kuopioon käsiteltiin muun muassa kontingenssiteoriaa. Lisäksi Juha Kivelä kertoi työstään Pohjois-Karjalan Osuuskaupalla sekä osuuskuntatoiminnasta ylipäätänsä. Kontingenssillä tarkoitetaan tilanteita tai ympäristöjä, jotka muovaavat organisaation mallia. Organisaatio ei kuitenkaan ole itsenäinen yksikkönsä, vaan on aina vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eikä siten sama organisointitapa toimi joka organisaatiossa. Kontingenssiteorialla tarkoitetaan organisaatioteoria, jonka mukaan ei ole yhtä ainoaa tapaa organisoida yritystä. Optimaalinen tapa organisoida yritystä riippuukin ympäristöstä, teknologiasta ja koosta. Jos ympäristöä on helppo ennakoida, teknologia on rutinoitunutta tai koko on suuri, on organisaatiorakenne usein byrokraattinen. Organisaatiorakenne tuleekin valita sen hetkisen tilanteen mukaan.

Mekanistinen organisaatio on Burnsin ja Stalkerin (1961) mukaan organisaatio, joka toimii vakaassa toimintaympäristössä, on työtavoiltaan mekaaninen ja sisältää selkeän hierarkian. Tällaisia organisaatioita ovat esimerkiksi armeija ja poliisi, joissa asioiden selkeys, turvallisuus ja tehokkuus ovat avainasemassa. Orgaaninen organisaatio taas on dynaaminen, kompleksissa ympäristössä toimiva organisaatio, jotta vastuu, päätöksenteko ja kommunikointitavat vaihtelevat tilanteen mukaan. Myös innovointi on tällaisessa organisaatiossa oleellista. Esimerkiksi mainostoimistot ovat tyyppiesimerkkejä orgaanisesta organisaatiosta.

Aston- koulukunnan tutkimusten (Pugh & Hickson, 1976) mukaan on olemassa 5 organisatorista muuttujaa. Näitä ovat erikoistuminen, jolla tarkoitetaan tehtävien pilkkomista, standardisoituminen, virallistuminen, eli kuinka tarkasti tehtävät on määritelty, keskittäminen ja kokoonpaneminen. Henkilömäärän kasvaessa myös hierarkian ja byrokratian rooli organisaatiossa korostuu, sillä ne tuovat organisaatioon selkeyttä.

Henry Minzberg (1981) esitti viisi keskeistä organisaatiomallia. Ensimmäinen organisaatiomalli on yksinkertainen rakenne. Siinä organisaatioon kuuluu johto, muutama keskijohdon jäsen sekä työntekijät. Valtarakenne on selkeä, ja johtaja valvoo alaisiaan, kuten monet yrittäjävetoiset organisaatiot tekevät. Toisena mallina Minzberg nimeää konebyrokratian. Se on standardisoitu massatuotantoon kykenevä organisaatio suhteellisen vakaassa ympäristössä. Myös tehtävät ovat pitkälle erikoistuneita matalalla tieto-taito-tasolla. Kolmas malli on professionaalinen byrokratia. Siinä tieto-taito-taso on standardoitu, mutta prosessit eivät aina ole. Työntekijät ovat autonomisia, avustavia henkilöitä, kuten esimerkiksi monet yliopistojen työntekijät ovat. Neljäntenä mallina Minzberg nimeää divisoona-muodon. Siinä organisaatiolla on tulosyksikkörakenne, jonka yksiköt sisältävät oman toimintorakenteen – pääkonttorin tehtäväksi jää valvoa ja mitata tulosta ja toimintaa.  Viides malli taas on niin sanottu adhokratia, jossa projektitiimit auttavat luomaan spontaanisti muodostuneen organisaatiorakenteen. Valta on jaettua, joten jokainen voi osallistua tuottamiseen. 

-Johanna