Johtajuusajattelun kehittymisestä luennoitsi Anu Puusa Joensuun kampukselta. Johtajuusajattelu alkoi varsinaisesti kehittyä 1900-luvulla tieteellisestä liikkeenjohdosta. Teollisen vallankumouksen saattelemana ihminen nähtiin ns. "vaihdettavana koneen osana" ja johtaminen perustui hyvin pitkälle kurinpitoon, käskytykseen ja standardisointiin. Työntekijät valittiin tieteellisesti ja työtehtävät jaettiin edelleen selkeästi pieniin osiin tehokkuuden maksimoimiseksi. 
Hallinnollisen koulukunnan isä Henry Faol ymmärsi, että johtamistaidot ovat suuressa merkityksessä organisaation menestymiseen. Ihmissuhdekoulukunnan johtamismalli käänsi katseet työntekijöiden yksilölliseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin tarpeisiin. Tämä tarjosi ratkaisuja mm. työyhteisöissä esiintyviin sairauspoissaoloihin, tehottomuuteen ja negatiiviseen ilmapiiriin jotka kaikki vaikuttivat suoraan yrityksen menestykseen. Tutkimuksista havaittiin, että työntekijöiden tuottavuus parani kun sosiaaliset olot kohenivat, esimerkiksi kun he saivat keskustella ja tehdä yhteistyötä kollegojen kanssa työnteon lomassa (puhutaan ns. Hawthorne-vaikutuksesta). Ymmärrettiin lisäksi, ettei kannata erottaa johtoa ja työntekijöitä, vaan kummankin portaan välillä tulisi tapahtua jatkuvaa yhteistyötä. Motivaation ja työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että työntekijän on helppo lähestyä esimiestään, ilmaista omia mielipiteitä tai kertoa mahdollisista ongelmista eteenpäin. Myös Mary Parker Follet koki sosiaalisen oikeudenmukaisuuden erittäin merkittävänä tekijänä organisaation toiminnassa, sillä organisaatiothan muodostuvat ihmisistä ja heidän teoistaan yksilöinä ja ryhmässä. 
Itse koen tärkeänä, että mielipiteitäni kuunnellaan työyhteisössä ja minulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin mikäli tarve vaatii. Tämä mahdollistaa itsensä toteuttamisen työnteossa joka myös näkyy parempana motivaationa. On kuitenkin muistettava, ettei organisaatiot toimi ilman sääntöjä ja arvoja jotka tulisivat olla jokaiselle työntekijöille selkeitä ja omaksuttuja. Vaikka esimerkiksi tieteellisen liikkeenjohdon kaltainen ajatusmalli ei ehkä ole se kaikista toimivin johtamistyyli suurimmassa osassa organisaatioita nykypäivänä, on jokaisesta kehitysvaiheesta varmasti löydettävissä piirteitä joita voidaan edelleen tunnistaa organisaatioiden johtamistavoissa.